Dyynejä loputtomiin

Dyynejä loputtomiin

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kolmen kerroksen väkeä


Arabiemiraatit on rakenteeltaan monisäikeinen yhteiskunta. Päättävässä asemassa ovat luonnollisesti emiraattikansalaiset, joita on noin miljoona tässä yhdeksän miljoonan ihmisen valtiossa. Suvut hallitsevat ja ohjaavat päätöksentekoa. Tietyllä tavalla jäi vaikutelma, että heimokulttuuri on implisiittisesti edelleen vahva. 


Kansakunnan isä Sheikh Zayed perusti yhdistyneet emiirikunnat vuonna 1971 kansalaiset huomioivalle ideologialle. Valtavat öljyvarat, jotka ovat rikastuttaneet emiirikunnat - erityisesti Abu Dhabin - ovat koituneet jokaisen kansalaisen hyödyksi. Kansalaisista huolehditaan niin taloudellisesti kuin yhteiskunnallisin uudistuksin. Kun Arabikevät aiheutti turbulenssia muissa arabimaissa, Arabiemiraateissa oli rauha maassa. Heillä ei vaikuttanut olevan valituksen aihetta.

Itse katson kuuluneeni toisen luokan kansalaisryhmään. Arabiemiraatit ovat lähteneet voimallisesti etsimään ratkaisuja yhteiskunnallisten rakenteiden uudistamiseen palkkaamalla ulkomaisia asiantuntijoita yhteiskunnan eri sektoreille. Nämä suurimmaksi osaksi länsimaiset ’besserwisserit’ ovat tunnistettuja ja kunnioitettuja, mutta kansalaisuutta he eivät voi koskaan saada.



Kolmannen luokan kansalaiset ovat enemmistö emiraateissa. Heidän ansiostaan taksin saa käden heilautuksella käden käänteessä ja edullisesti. Take away - ateria saapuu ilman kuljetuskustannuksia kotiovelle ja katujen vieruskukkapenkit kukoistavat. Joka emiraattiperheessä on ainakin jossain määrin palvelusväkeä. Yhteistalouksien ja lapsien määrästä riippuen useitakin.
Suomalaisen tasa-arvoajattelu kyseenalaistaa vierastyöntekijöiden kohtelun median tarjoamien epäinhimillisten työolosuhteiden mielikuvien myötä. Mielenkiintoista on pysähtyä pohtimaan mielikuvituksemme rajallisuutta. Luomme puoli maapalloa kattavan vankkumattoman kuvan jostain tietystä epäkohdasta yhden esimerkin pohjalta. 

 
Vierastyöläiset tekevät kaiken raskaan työn emiraateissa. He työskentelevät pääsääntöisesti kuutena päivänä viikosta, pitkää työpäivää suhteellisen pienellä palkalla. Mutta suhteellisen. He ovat vapaaehtoisesti hakeutuneet töihin arabiemiraatteihin tienatakseen rahaa perheilleen. Opin tuntemaan siivoojia, taksikuskeja, palvelijoita, kadunlakaisijoita, tarjoilijoita. Omalla käytökselläni pyrin oikeudenmukaiseen kohteluun, mutta suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa en voinut sinne haikailla. Arabiemiraattikunnat on kehittyvä maa. Koulutusviejän on syytä muistaa, että tehtävämme ei ole parantaa maailmaa, oma työsarka riittäköön. Pateettisen päivittelijät jääkööt kotitantereelle.



Elämä Arabiemiraateissa oli turvallista. Naisen ei tarvitse pelätä ahdistelua tai miesten epämiellyttävää lähestymistä edes katseen tasolla. Naisia ei kätellä. Miehen tulee pysähtyä parin metrin päähän vaimoihmisestä, jota tervehtii. Naisen asema on turvattu.

Kulttuurisensitiivisesti tämä toimii myös toisin päin. Länsimaisten naisten on pelattava samoilla korteilla. Puistossa ei pussailla, eikä yökylään kutsuta serkkupoikia. Kansainväliset hotellit luovat länsimaiset puitteet hauskanpidolle alkoholitarjoilua myöten, mutta on muistettava, että jossain vaiheessa ’party’ on ohi ja astut ovesta arabimaailmaan.

Suhde alkoholiin on hieman paradoksinen. Voit nauttia alkoholia, mutta et humaltua. Voit ostaa alkoholia paikallisista ’Alkoista’, mutta et saa kuljettaa alkoholia autossasi. Ratkaisu jälkimmäiseen ongelmaan on alkoholikortin hankkiminen. Tällöin voit ajaa viinipullo autossa kuudessa seitsemästä Emiraatikunnasta. Sarjah noudattaa nollatoleranssia kansalaisten turvallisuutta kunnioittaen.

Alkoholinkäytön rajoituksella on myös myönteisiä vaikutuksia. Et voi törmätä puiston penkille sammuneihin surullisiin näkymiin. Kukaan ei huutele humalaisia asiattomuuksia, eivätkä nuoret keräänny kulmille lauantai-iltaa rälläämään kaljatölkit kourassa. Asioilla on puolensa.

 
Todellinen turvallisuusriski sen sijaan löytyy liikenteestä. Kaupungin kolmikaistaisilla pääväylillä on 60 km tuntinopeusrajoitus, jonka saa ylittää 20 kilometrillä. Näin myös tapahtuu. Kokemus auttoi minut ymmärtämään, että autokoulukin on määrittelemätön käsite - liekö se aina edes kirjekurssi. Isomman auton oikeudella edetään ja huolehditaan, että sivu- ja takapenkit ovat kunnossa. 
Autoilu oli myös nautinto huippukuntoisilla valtaväylillä Al Ainin ja Dubain tai Abu Dhabin välillä. Ei ainoatakaan routavaurioita. Ikkunoista avautuu kauniit dyynimaisemat yksittäisten kamelien vaeltaessa aavikolla. Aurinko paistaa aina harvinaisia hiekkamyrskyjä tai sateenyrityksiä lukuun ottamatta. Peltipoliisilta saamasta sakosta piti maksaa puolet, kunhan hoidat homman. Toisaalta maasta et poistu sakot kainalossa.


Katuja pääsee satunnaisesti ylittämään suojateitä pitkin. Varsinkin perjantaiaamuisin. Käytännössä teiden ylitys on aina riskinottamista. Autoilijoilla ei ole minkäänlaista kunnioitusta jalankulkijoita kohtaan. Kävely ei vain kuulu heidän liikennekulttuuriinsa. Tämänkin asian kanssa sitä oppi elämään, mutta onhan se nautinto täällä rakkaassa kotimaassa.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ajatuksesi!