Dyynejä loputtomiin

Dyynejä loputtomiin

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Abaya suojaa, ei alista!



Länsimaalainen media tukee stereotypioiden syntymistä Lähi-idästä. Sen mukaan naisilla on alistettu asema. Uutiskuva tuo verkkokalvollemme kuvan mustaan kaapuun peitetystä naisesta. Aivomme rekisteröi tämän vääryydeksi, jossa nainen pakotetaan tähän mustaan ja kuumaan kohtaloon. Islamin uskonto edellyttää, että nainen peittää kauneutensa.
»Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla.(...)»
(Koraani 24:31, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
»Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi. (...)»
(Koraani 33:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)


Se, missä määrin ja miten tämä pukeutuminen toteutuu, perustuu kunkin maan kulttuuriperinteisiin. Al Ainissa tämä tarkoitti sitä, että kodin ulkopuolella naisella on aina hiukset peitettynä huivilla ja vartalo abayalla. Se, paljastaako vaimoihminen kasvonsa vai käyttääkö hän kasvot peittävää harsoa tai silmät paljastavaa niqabia, jää hänen ja hänen läheistensä välillä päätettäväksi. Merkittävä lähtökohta kuitenkin on, että kaikki tuntemani emiraattinaiset kokivat mustan abayan häntä suojaavaksi, ei alistavaksi vaatetukseksi. Oma kauneuskäsitykseni kyseenalaistui moneen kertaan, kun aloin tarkastella länsimaista pukeutumistamme. Saatamme ahtautua muodoistamme riippumatta viimeisimmän muodinmukaisiin asusteisiin, jotka paljastavat osan alusasustammekin, mutta mehän emme olekaan ”alistetussa asemassa”. Kysymykseksi jää, muistamme me kunnioittaa muita ihmisiä pukeutumisellamme?

Osa tuntemistani emiraattivaimoista työskenteli kasvot paljaina, mutta otti niqabin käyttöön illalla, kun meni perheensä kanssa ostoksille. He halusivat hyödyntää peittävää pukeutumista yksityisyytensä eduksi omasta tahdosta. Tämän voidaan ajatella kertovan pukeutumiskoodin vapaaehtoisuudesta. 


Me länsimaalaiset luemme fiktiivisiä tarinoita Afganistanista tai Saudi Arabiasta kauhistellen naisten kohtelua. Me näemme mediassa kameran vangitsemia kuvakulmia totisista naisryhmistä tekemättä mitään länsimaalaisesti arvioidusti hyödyllistä. Totuus on, että naisia alistetaan ja kohdellaan väärin monissa maissa.  Totuus on myös se, että tämä ei ole pääsääntöisesti musliminaisen kohtalo. Musliminainen pukeutuu mustaan, jotta miehet jo kaukaa voivat nähdä, että nainen on tulossa. Häntä ei häiritä. Näin olen oppinut. Emiraattivaimot osaavat ”ottaa näyttämön” rauhallisella, ylväällä kävelytyylillä itsevarmoin ottein. Alistus oli kaukana tästä näystä. 

Uskonto ja kulttuuri säätelee vahvasti naisten ja miesten välistä kommunikaatiota. Tämä tuli useasti esille vanhempien tapaamisissa, jos myös oppilaan isä oli läsnä. Kulttuurisia merkityksiä oli välillä vaikea ennakoida ja tulkita, koska keskustelutilaisuuksien kulkuun näyttivät vaikuttavan osallistuvien henkilöiden sukutaustat ja yhteiskunnallinen asema. Länsimaalaisittain saattoi ainoastaan todeta tilanteiden vaihtelevan verhoutumisen, puheenvuorojen määräytymisen ja tarjoilun perusteella.
Emiraattinaiset eivät kulje yksin lapsensa koulumatkaa pidempiä reissuja. Hänen ei tarvitse, koska suku on suuri, lähellä ja rakas. Ostoksille voi aina lähteä äidin, sisaren tai veljen vaimon kanssa. Aviomieskin kelpaa. Pääasia on, että nainen ei koskaan jää pulaan yksin. Tämän takia jotkut aviomiehet tai suvut rajoittavat vaimoihmisten autoilua yömyöhällä tai kaupungin ulkopuolella. Oikeustajumme joutuu koetukselle; onko tämä oikein?


Saudi Arabia on ylittänyt uutiskynnyksen viimeisten vuosien aikana useasti niin länsimaissa kuin Arabiemiraateissakin naisten totaalisella autolla-ajokiellolla. Meillä on kaikki sympatia näiden naisten puolella, jotka on pidätetty tai ovat saaneet sakkoja mielenosoituksellisista yrityksistä. Me annamme yhtä kaikki tukemme niille emiraattivaimoille, jotka haluaisivat saada enemmän itsenäisyyttä päättää kulkunsa. On syytä kuitenkin olla ajamatta tätä vapautusliikettä meidän omista lähtökohdistamme käsin. Ennen kuin paheksumme emiraattivaimojen olosuhteita itsenäisyyden ja vapauden suhteen kapea-alaisiksi, on pysähdyttävä pohtimaan, minkälaiseen vapauteen nämä naiset ovat valmiita ja halukkaita. Oman mielikuvani mukaan emiraattivaimot ovat yhteisössään arvostettuja ja vaalittuja. Heitä ei ole päättävissä asemissa samassa suhteessa kuin länsimaissa, mutta tulee olemaan. Yliopisto-opiskelijoista valtaosa on naisia. Näkökulmani on rajoittunut yhden kaupungin maailmaan, mutta voin hyvällä omalla tunnolla nukkua yöni tuntemieni musliminaisten hyvinvoinnin suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ajatuksesi!