Dyynejä loputtomiin

Dyynejä loputtomiin

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Neljät häät ja seitsemät hautajaiset



Perheen merkitys on oleellisen suuri Arabiemiraateissa. Ketään ei jätetä yksin. Al Ainista ei löydy kylttiä ”vanhainkoti”. Perheet asuvat perinteisesti tukien isovanhempia ja suvun ei-naimisissa olevia jäseniä. Sukunimen mukaan jokaisella on isä, isosiä, isoisoisä ja suku. Yhteisö elää tämän hierarkian mukaisesti.

Länsimaissa luemme joskus lehdestä, että vanhus löytyi kuolleena kerrostaloasunnostaan useita viikkoja kuolemansa jälkeen. Miten näin voi tapahtua? Olemme siirtyneet Suomessa maatalousvaltiosta teollisuusyhteiskunnan kautta tietoyhteiskunnaksi. Arabiemiraateissa on hypätty teollisuusyhteiskunnan yli. Näin ollen vaikutelmaksi jää, että osa meidän muistojemme kultaisesta lapsuudesta elää edelleen vahvasti Arabiemiraateissa. Suurperheen merkitys on todellinen ja kunnioitettu arjessa. Islam uskon mukaiset juhlapäivät korostavat suurperheiden mahdollisuuksia jatkaa kulttuuriperinteitä. Nuoriso ei lähde nauttimaan ”juhannusta” keskenään, vaan perheen merkitys on vahva.


Rukouskutsut, joihon arabialainen aikakäsitys perustuu, tukevat perhekeskeistä elämää. On aikaa tavata ja jakaa kuulumisia. Useimmat opettajistani kävivät tapaamassa äitiään joka päivä. Miten on meidän laitamme? 

Minut kutsuttiin useisiin häihin. Kaikkiin en aikataulullisesti ehtinyt, mutta neljät onnelliset ja mieleenpainuvat häät sain todistaa. Miesten ja naisten häät järjestetään erillään. Mieshäävieraat eivät koskaan näe morsianta. Tosin he saavat nauttia toistensa seurasta, tanssia keppitanssia ja ruokailla yhdessä.  Naisena minä en luonnollisesti päässyt tähän miehiseen juhlanpitoon, mutta vaimoihmisten kanssa olen ilotellut. Naisten hääjuhlissa olen toki voinut ihastella miesten keppitanssia videoituina naisten salin televisioscreeneille. Sen verran siis on minussakin tirkistelijän vikaa.

Naisten häät tavallisesti alkoivat aikataulullisesti joustavasti klo 20 - 21 aikoihin naisten saapuessa hääsaliin. Sisäänkäynnin varrella oli mahdollisuus tervehtiä suvun naisia ja nauttia hajuvesistä. Sali oli katettu illastamista varten kauniine kukkalaitoksineen. Keskellä salia on morsiamen kävelyestraadi valmiina, jolla suvun nuorimmat naiset tanssivat kovaäänisistä tulevan musiikin mukaan. Morsiusparin läheisimmissä vaimoihmisissä lapset mukaan lukien näkyy hiussalonkien ja kosmetologien käsien jäljet. Palvelijat tuovat arabialaisen keittiön ruokalajit vähän kerrassa pöytään ja ilta jatkuu. Noin kello 23 kuuluu beduiininaisen kurkkuääni: morsian saapuu sisään. Tämän jälkeen ovesta saapuvat valokuvaajat ja vihoviimein morsian - hitaasti kuvankauniina kuvaustekniikkaa kunnioittaen.


Noin puolen tunnin kuvausten jälkeen kuuluu toinen emiraattivaimon kurkkuääni. Osa naisista verhoaa itseään lisää, osa lähtee. Sulhanen ja morsiamen isä saapuvat. Kulku on yhtä hidasta kuin morsiammellakin. Sulhanen suutelee morsianta otsalle. Valokuvausta. Yhteiselämä alkaa ja juhlat päättyvät. 

Suuri osa avioliitoista on vanhempien järjestämiä, mutta morsiusparin hyväksymiä. Avioliittoon ei pakoteta. Joissakin tapauksissa nuoripari on turvatusti seurustellut vihkilupauksen jälkeen useamman kuukauden ennen häitä. Toisaalta pariskunta saattaa olla tavannut vain joitakin kertoja ennen häitä jos sitäkään. Olen ollut todistamassa häätilaisuutta, jossa aviopari näki toisensa ensimmäistä kertaa vihkipuku päällä. Isoäidin kyyneleet jäivät mieleeni.



Ikävä kyllä noin 40 prosenttia näistä avioliitoista päätyy avioeroon. Tämä johdattaa ajatuksemme avioerojen vaikutuksen monimuotoisuuteen ja jälleen kerran naisen oikeuksiin. Kyllä. Naisella on oikeus hakea avioeroa. Tosin, jos perusteena on, että tyyppi ei miellytä, uhkana on menettää lapsensa miehelleen.

Olen myös osallistunut useisiin hautajaisiin. Menehtynyt henkilö on haudattava Arabiemiraateissa kolmen päivän kuluessa. Tavallisesti hautaus tapahtuu heti ensimmäisenä päivänä, mutta surutapahtuma jatkuu kolme päivää. Ketään ei jätetä yksin tässäkään tilanteessa emiraattikulttuurissa. Kaikkien läheisten ja ystävien työt keskeytyvät suruviestin kuultuaan. Merkityksellisintä on tukea menetyksen kokenutta perhettä. Suvun naiset kokoontuvat naisten surutaloon istumaan. Tarjolla on teetä, kahvia ja taateleita. Keskeistä on olla läsnä ja olla jättämättä surijoita yksin. 


Kolmen vuoden aikana kävin niin lasten kuin vanhustenkin hautajaisissa. Rehtorina menin aina istumaan vainajan läheisimmän surijan viereen. Joskus katselimme edesmenneen kuvia, joskus keskustelimme eri kieliä, joskus vain itkimme. Ensimmäisillä kerroilla koin epävarmuutta käyttäytymisen ja vaatetuksen osalta. Olenko oikein pukeutunut kunnioittamaan surevia omaisia työvaatteissani? Opin, että kukkia ei ole soveliasta surutaloon viedä. Sen sijaan osanotto surutalossa käynnillä on merkityksellinen teko, jota ei voi paikata länsimaalaisittain adressin lähettämisellä. Opin, että riittää, kun aidosti välität.

Abaya suojaa, ei alista!



Länsimaalainen media tukee stereotypioiden syntymistä Lähi-idästä. Sen mukaan naisilla on alistettu asema. Uutiskuva tuo verkkokalvollemme kuvan mustaan kaapuun peitetystä naisesta. Aivomme rekisteröi tämän vääryydeksi, jossa nainen pakotetaan tähän mustaan ja kuumaan kohtaloon. Islamin uskonto edellyttää, että nainen peittää kauneutensa.
»Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla.(...)»
(Koraani 24:31, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
»Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi. (...)»
(Koraani 33:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)


Se, missä määrin ja miten tämä pukeutuminen toteutuu, perustuu kunkin maan kulttuuriperinteisiin. Al Ainissa tämä tarkoitti sitä, että kodin ulkopuolella naisella on aina hiukset peitettynä huivilla ja vartalo abayalla. Se, paljastaako vaimoihminen kasvonsa vai käyttääkö hän kasvot peittävää harsoa tai silmät paljastavaa niqabia, jää hänen ja hänen läheistensä välillä päätettäväksi. Merkittävä lähtökohta kuitenkin on, että kaikki tuntemani emiraattinaiset kokivat mustan abayan häntä suojaavaksi, ei alistavaksi vaatetukseksi. Oma kauneuskäsitykseni kyseenalaistui moneen kertaan, kun aloin tarkastella länsimaista pukeutumistamme. Saatamme ahtautua muodoistamme riippumatta viimeisimmän muodinmukaisiin asusteisiin, jotka paljastavat osan alusasustammekin, mutta mehän emme olekaan ”alistetussa asemassa”. Kysymykseksi jää, muistamme me kunnioittaa muita ihmisiä pukeutumisellamme?

Osa tuntemistani emiraattivaimoista työskenteli kasvot paljaina, mutta otti niqabin käyttöön illalla, kun meni perheensä kanssa ostoksille. He halusivat hyödyntää peittävää pukeutumista yksityisyytensä eduksi omasta tahdosta. Tämän voidaan ajatella kertovan pukeutumiskoodin vapaaehtoisuudesta. 


Me länsimaalaiset luemme fiktiivisiä tarinoita Afganistanista tai Saudi Arabiasta kauhistellen naisten kohtelua. Me näemme mediassa kameran vangitsemia kuvakulmia totisista naisryhmistä tekemättä mitään länsimaalaisesti arvioidusti hyödyllistä. Totuus on, että naisia alistetaan ja kohdellaan väärin monissa maissa.  Totuus on myös se, että tämä ei ole pääsääntöisesti musliminaisen kohtalo. Musliminainen pukeutuu mustaan, jotta miehet jo kaukaa voivat nähdä, että nainen on tulossa. Häntä ei häiritä. Näin olen oppinut. Emiraattivaimot osaavat ”ottaa näyttämön” rauhallisella, ylväällä kävelytyylillä itsevarmoin ottein. Alistus oli kaukana tästä näystä. 

Uskonto ja kulttuuri säätelee vahvasti naisten ja miesten välistä kommunikaatiota. Tämä tuli useasti esille vanhempien tapaamisissa, jos myös oppilaan isä oli läsnä. Kulttuurisia merkityksiä oli välillä vaikea ennakoida ja tulkita, koska keskustelutilaisuuksien kulkuun näyttivät vaikuttavan osallistuvien henkilöiden sukutaustat ja yhteiskunnallinen asema. Länsimaalaisittain saattoi ainoastaan todeta tilanteiden vaihtelevan verhoutumisen, puheenvuorojen määräytymisen ja tarjoilun perusteella.
Emiraattinaiset eivät kulje yksin lapsensa koulumatkaa pidempiä reissuja. Hänen ei tarvitse, koska suku on suuri, lähellä ja rakas. Ostoksille voi aina lähteä äidin, sisaren tai veljen vaimon kanssa. Aviomieskin kelpaa. Pääasia on, että nainen ei koskaan jää pulaan yksin. Tämän takia jotkut aviomiehet tai suvut rajoittavat vaimoihmisten autoilua yömyöhällä tai kaupungin ulkopuolella. Oikeustajumme joutuu koetukselle; onko tämä oikein?


Saudi Arabia on ylittänyt uutiskynnyksen viimeisten vuosien aikana useasti niin länsimaissa kuin Arabiemiraateissakin naisten totaalisella autolla-ajokiellolla. Meillä on kaikki sympatia näiden naisten puolella, jotka on pidätetty tai ovat saaneet sakkoja mielenosoituksellisista yrityksistä. Me annamme yhtä kaikki tukemme niille emiraattivaimoille, jotka haluaisivat saada enemmän itsenäisyyttä päättää kulkunsa. On syytä kuitenkin olla ajamatta tätä vapautusliikettä meidän omista lähtökohdistamme käsin. Ennen kuin paheksumme emiraattivaimojen olosuhteita itsenäisyyden ja vapauden suhteen kapea-alaisiksi, on pysähdyttävä pohtimaan, minkälaiseen vapauteen nämä naiset ovat valmiita ja halukkaita. Oman mielikuvani mukaan emiraattivaimot ovat yhteisössään arvostettuja ja vaalittuja. Heitä ei ole päättävissä asemissa samassa suhteessa kuin länsimaissa, mutta tulee olemaan. Yliopisto-opiskelijoista valtaosa on naisia. Näkökulmani on rajoittunut yhden kaupungin maailmaan, mutta voin hyvällä omalla tunnolla nukkua yöni tuntemieni musliminaisten hyvinvoinnin suhteen.

Professional development - Al Hamdulillah!






Koulutusvienti toteutuu useimmiten asiantuntijavaihtona. Meidän hankkeemme rakentui ruohonjuuritasolla niin varsinaiselle perusopetustyölle kuin myös opettajien täydennyskoulutukselle. Emiraattiopettajilla oli mahdollisuus osallistua osittain työaikana järjestettävään Jyväskylän yliopiston koordinoimaan täydennyskoulutukseen, jonka ensimmäinen etappi oli opettajan pedagogiset opinnot. Tämän opintokokonaisuuden suoritettuaan opettajalle tarjottiin tilaisuus anoa jatkoa maisteriopintoihin. Ongelmatonta tällainen ’hands-on’ kouluttautuminen ei ole niin ajallisten kuin kielellistenkään haasteiden vuoksi, mutta ehdottoman tärkeäksi osa-alueeksi se on nähtävä koulutusvientihankkeen tuloksellisuuden näkökulmasta. 
Emiraattivaimojen omaehtoinen iltaopiskelu ei ole välttämättä mahdollista, vaikka henkilökohtaiset akateemiset intohimot olisivatkin kohdallaan. Perhe ja kulttuuri sanelevat reunaehdot, mitkä eivät ole aina henkilön itsensä päätettävissä. Emiraattikulttuuri on hyvin lämmin, sukulaisrakas ja toisiaan huomioonottava. 'I go to sit with my mom' tapahtui päivittäin eikä mahdollisuuksien mukaan kuten meillä länsimaissa. Omien lasten koulunkäynnin tukeminen sekä sukulaisvaimojen kanssa illastaminen ajavat omien lukuhalujen ohi mennen tullen. 
Arvostan suuresti emiraattiopettajieni tarmokasta opiskelua tavoitteiden mukaisesti, vaikka se ei vastaakaan tempoltaan ja intensitiviteetiltään länsimaista opiskelutahtia. Meidän täytyy myös muistaa, että heitä ei ole aikoinaan koulussa opetettu oppimaan, vaan muistamaan opetetun. Heidän läksynsä on kaksinkertainen!


Systemaattinen täydennyskoulutus edellyttää riittävää henkilöstöresurssointia. Tämä asia oli hankkeessamme kunnossa – Al Hamdu lillah! Sekä englanninkielen opetus ja tuki että varsinainen oppisisällöllinen tutkimukseen perustuva yliopistotasoinen opetus ja ohjaus hoidettiin niin lähi- kuin etäratkaisuin. Arvokasta työtä niin ohjaajien kuin opiskelijoidenkin osalta!