Dyynejä loputtomiin

Dyynejä loputtomiin

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Päivien kimallus

Koulupäivät alkoivat yhteisellä aamunavauksella. Kaikki 600 oppilasta asettuivat luokittain jonoihin koulun sisäpihalle. Kolme heistä marssi musiikin tahtiin sisäpihan korokkeelle Yhdistyneiden Arabiemiraattien lippusalon viereen. Seurasi uskollisuudenvala isänmaalle. Kansallislaulu raikui ja ohjelma jatkui ’koraanin luvulla’ (ulkomuistista). Yhteisöllisyyttä uhkasi ainoastaan kuumuus, joka oli useiden kuukausien ajan liian todellista.

Koulupäivä rakentui seitsemästä 45 minuutin oppitunnista. Koulubussit kuljettivat pojat poikakouluihin kello seitsemäksi ja sen jälkeen toivat tytöt kouluun kello kahdeksaksi. Iltapäivällä pojat vastaavasti lähtivät tuntia aikaisemmin koulusta tyttöjen päästessä kotimatkalle kello kaksi. Tästä seuraa aikataulullinen yhtälö, joka ei mahdollista riittävästi välitunteja oppituntien väliin. Suomalainen pedagoginen maalaisjärki kehotti päästämään oppilaat välitunneille jokaisen oppitunnin jälkeen, mutta aikataulullisesti liikkumavaraa oli vaivaiset 40 minuuttia koko päivän ajalle. Tästä olisi pitänyt mahdollistaa lounastauko, iltapäivän rukousaika ja normivälitunnit. Kolmen vuoden aikana kokeilimme erilaisia ratkaisuja muun muassa lyhentämällä oppitunteja. Ongelma ei ratkennut.
Välituntien puuttuminen on yksi esimerkki pedagogisen ajattelun yhteensovittamisen vaikeudesta, johon voi törmätä koulutusvientitehtävissä. Opettaja näkee, että lapset eivät jaksa, mutta systeemi ei taivu. Opettaja tiedostaa myös, että seitsemän oppituntia päivässä on liikaa 5,5 vuotiaalle lapselle, mutta koulun on noudatettava paikallista opetussuunnitelmaa.


Nämä esimerkit ovat todellisia arjen haasteita koulutusvientitehtävissä. Tehtävämme on viedä suomalaista pedagogista ajattelua vieraaseen koulukulttuuriin. Meidän oli kuitenkin noudatettava samoja prinsiippejä kuin muutkin valtionkoulut osoittaaksemme tuloksellisuuden verrattuna muihin kouluihin. Näin ollen emme voineet toteuttaa joitain hyvinkin oleellisia pedagogisia ratkaisuja koulunpidon organisoinnissa. Tämä kysyi voimia ja uskoa hankkeen toteutukseen.
Mutta pienten tummien silmien loiste ja aurinkoinen hymy antoi voimia ja kantoi yli byrokraattisten vaikeuksien. Emiraattioppilaamme olivat eloisia, iloisia ja helposti lähestyttäviä tyttäriä. Oppilaat oppivat nopeasti arvostamaan luokanopettajamalliamme. Oma ’miss’ muodostui tärkeäksi niin oppilaille kuin heidän vanhemmilleenkin. Koulutusvienti eteni pienin, mutta merkittävin askelin esimerkiksi hyppynarulla hyppäämisen opettelulla.

Opetussuunnitelma antaa puitteet opetuksen tavoitteille ja sisällöille. Arabiemiraateissa tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että pienet, 5,5-vuotiaat koulutulokkaat aloittavat samana päivänä lukemaan opettamisen arabiaksi oikealta vasemmalle ja englanniksi vasemmalta oikealle. Äänteet ja kirjaimet sekä niiden opiskelujärjestys on yksilöllinen molemmissa kielissä. Kirjat aukeavat toisessa kielessä vasemmalta ja toisessa oikealta. Mutta ihmistaimi joustaa ja oppii. Ensimmäisen vuoden aikana kaikki oppivat lukemaan ja kirjoittamaan molempia kieliä sanatasolla. ’Miss, me bathroom’ sai oikean muodon. Tämä luonnollisesti edellytti opettajilta ikätason huomioivaa asennetta, vahvaa esi- ja alkuopetuksen ammattitaitoa ja aitoa tahtotilaa. Tämä sisältää koulutusviennin kahdeksannen oppitunnin. Suomalaisen ruohonjuuritason koulutusviennin menestys perustuu opettajan ammattitaidon lanseeraukseen kehittämishankkeen hyväksi. Suomesta valikoituvat koulutusvienti-tehtäviin vahvaa osaamista omaavat opettajat, joilla useimmiten on virka kotimaassa. He eivät lähde ulkomaille töihin työttömyyden vuoksi. Heidän motiivinsa ei ole eksoottinen rantaloma. Aavikon keskellä tämä olisikin suhteellisen vaikeaa.

Kolme vuotta seurasin suomalaisen opettajuuden rakentumista fuusiokoulun välillä hyvinkin haasteellisissa tilanteissa. Kulttuuriset, kielelliset ja opetussuunnitelmalliset ristiriidat olivat välillä mittavat, mutta ratkaisut löytyivät useimmiten yhteistyössä. Oppimateriaalit piti suurelta osin suunnitella ja valmistaa itse.  Kaikkien ammattitaito ja asiantuntemus oli otettava käyttöön. Mutta pakko tunnustaa: ’oli ne sissejä’. Hattua nostan suomalaiselle opettajuudelle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ajatuksesi!