Dyynejä loputtomiin

Dyynejä loputtomiin

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Putipuhdas koulu

Ensimmäisen kouluvuoden suomalaisvahvuus oli 15 suomalaista opettajaa noin 400 tyttöoppilaan valtionkoulussa (Cycle 1), joka antoi perusopetusta 1-5 luokkalaisille emiraattioppilaille. Oppivelvollisuus alkaa Abu Dhabissa 5,5-vuotiaana. Koulutusvientihankkeemme aloitusvaiheessa kaikki valtion koulut olivat puhtaasti segregoituja sukupuolen mukaan. Tosin neuvottelut ”co-ed-koulun puolesta käynnistyivät heti alkumetreiltä. Kesti kuitenkin kolme vuotta ennen kuin ensimmäiset poikaoppilaat saatiin pulpettiin tyttärien viereen.

 Opettajankoulutus on kandidaatin tutkinnon laajuinen ja perustuu aineenopettajajärjestelmään alakoulusta lähtien. Koko opetushenkilöstö mukaan lukien suomalaiset opettajat oli suoraan työsuhteessa paikalliseen opetushallitukseen ADECiin (Abu Dhabi Education Council). Al Ainissa sijaitsi aluevirasto (Regional Office), jonka tehtävänä oli ohjata ja kehittää koulutusjärjestelmää alueellisella tasolla.

Meidät suomalaiset opettajat siirrettiin Al Ainiin edellisenä iltapäivänä ennen lukuvuoden alkamista. Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen eksyimme pikkubussillamme aamuliikenteessä päätyen ensin väärälle opinahjolle. Selvisi, että kesällä oli toteutunut kahden valtionkoulun yhteensulautuminen, josta tuli meidän koulumme. Saatuamme vihdoin selville koulumme nimen, avasin koulun oven ensimmäisenä kouluaamuna. Vastassa oli oppilaan äiti, jonka ensimmäiset sanat olivat: ”You are late!”Emme olleet tämän jälkeen.


Koulu kiilsi puhtaana ja paljaana. Alkumetrejä vaikeutti tosiasia, että varustelutaso pitäytyi pulpetteihin ja tuoleihin. Meillä ei ollut ensimmäistäkään kynää tai tehtäväkirjaa käytettävissä. Älytaulut nukkuivat prinsessanunta vielä seuraavat puoli vuotta.


Ensimmäiset työviikot romuttivat kaikki ennakkokuvitelmat koulunpidosta arabiemiraateissa. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia valmistautua tulevaan lukuvuoteen työsuunnitelman tai työjärjestysten laadinnalla. Lopullinen opettajakunnan kokoonpano selvisi seuraavien viikkojen aikana. Minun tehtävänäni oli tehdä valintoja paikallisten opettajien suhteen intuition perusteella. Näin edessäni mustaan abayaan pukeutuneita, lempeästi hymyileviä vaimoja. Osan kohdalla löysimme yhteisen kielen. Ammattitaitoa pyrin lukemaan kauniista tummista silmistä.





Samaan aikaan opettajakunta sai selviytyä opetustehtävistä ilman opetusmateriaaleja, -välineitä, yhteistä kieltä. Koulun oppilaat olivat pääsääntöisesti kahdesta eri koulusta. Oppilaat, joilla ei ollut emiraattistatusta jouduttiin käännyttämään portilta. Monta kyyneltä! Opettajakunta muodostui kahdesta eri paikallisesta koulusta ja suomalaisista opettajista. Alkoi koulunpidon jalostaminen Al Raqiah koulun koulukulttuuriksi.





Paikallinen opetushallitus oli remontoinut meille kauniin koulun, jossa opetus oli mahdollista organisoida astekohtaisesti. Opettajat saivat omat työpisteensä ja suomalais-emiraattiopettajien yhteistyö löysi ensimmäisiä mahdollisuuksia. Opetushallituksen pääjohtaja Dr. Mugheer vieraili koululla säännöllisesti – usein viikonloppuisinkin - valvoen kouluremontin loppumetrejä, jotka jatkuivat tammikuulle asti. Pääjohtajalta saamani tuki muodostui kantavaksi voimaksi jaksaa alkuvaikeuksien yli.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ajatuksesi!