Dyynejä loputtomiin

Dyynejä loputtomiin

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Putipuhdas koulu

Ensimmäisen kouluvuoden suomalaisvahvuus oli 15 suomalaista opettajaa noin 400 tyttöoppilaan valtionkoulussa (Cycle 1), joka antoi perusopetusta 1-5 luokkalaisille emiraattioppilaille. Oppivelvollisuus alkaa Abu Dhabissa 5,5-vuotiaana. Koulutusvientihankkeemme aloitusvaiheessa kaikki valtion koulut olivat puhtaasti segregoituja sukupuolen mukaan. Tosin neuvottelut ”co-ed-koulun puolesta käynnistyivät heti alkumetreiltä. Kesti kuitenkin kolme vuotta ennen kuin ensimmäiset poikaoppilaat saatiin pulpettiin tyttärien viereen.

 Opettajankoulutus on kandidaatin tutkinnon laajuinen ja perustuu aineenopettajajärjestelmään alakoulusta lähtien. Koko opetushenkilöstö mukaan lukien suomalaiset opettajat oli suoraan työsuhteessa paikalliseen opetushallitukseen ADECiin (Abu Dhabi Education Council). Al Ainissa sijaitsi aluevirasto (Regional Office), jonka tehtävänä oli ohjata ja kehittää koulutusjärjestelmää alueellisella tasolla.

Meidät suomalaiset opettajat siirrettiin Al Ainiin edellisenä iltapäivänä ennen lukuvuoden alkamista. Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen eksyimme pikkubussillamme aamuliikenteessä päätyen ensin väärälle opinahjolle. Selvisi, että kesällä oli toteutunut kahden valtionkoulun yhteensulautuminen, josta tuli meidän koulumme. Saatuamme vihdoin selville koulumme nimen, avasin koulun oven ensimmäisenä kouluaamuna. Vastassa oli oppilaan äiti, jonka ensimmäiset sanat olivat: ”You are late!”Emme olleet tämän jälkeen.


Koulu kiilsi puhtaana ja paljaana. Alkumetrejä vaikeutti tosiasia, että varustelutaso pitäytyi pulpetteihin ja tuoleihin. Meillä ei ollut ensimmäistäkään kynää tai tehtäväkirjaa käytettävissä. Älytaulut nukkuivat prinsessanunta vielä seuraavat puoli vuotta.


Ensimmäiset työviikot romuttivat kaikki ennakkokuvitelmat koulunpidosta arabiemiraateissa. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia valmistautua tulevaan lukuvuoteen työsuunnitelman tai työjärjestysten laadinnalla. Lopullinen opettajakunnan kokoonpano selvisi seuraavien viikkojen aikana. Minun tehtävänäni oli tehdä valintoja paikallisten opettajien suhteen intuition perusteella. Näin edessäni mustaan abayaan pukeutuneita, lempeästi hymyileviä vaimoja. Osan kohdalla löysimme yhteisen kielen. Ammattitaitoa pyrin lukemaan kauniista tummista silmistä.





Samaan aikaan opettajakunta sai selviytyä opetustehtävistä ilman opetusmateriaaleja, -välineitä, yhteistä kieltä. Koulun oppilaat olivat pääsääntöisesti kahdesta eri koulusta. Oppilaat, joilla ei ollut emiraattistatusta jouduttiin käännyttämään portilta. Monta kyyneltä! Opettajakunta muodostui kahdesta eri paikallisesta koulusta ja suomalaisista opettajista. Alkoi koulunpidon jalostaminen Al Raqiah koulun koulukulttuuriksi.





Paikallinen opetushallitus oli remontoinut meille kauniin koulun, jossa opetus oli mahdollista organisoida astekohtaisesti. Opettajat saivat omat työpisteensä ja suomalais-emiraattiopettajien yhteistyö löysi ensimmäisiä mahdollisuuksia. Opetushallituksen pääjohtaja Dr. Mugheer vieraili koululla säännöllisesti – usein viikonloppuisinkin - valvoen kouluremontin loppumetrejä, jotka jatkuivat tammikuulle asti. Pääjohtajalta saamani tuki muodostui kantavaksi voimaksi jaksaa alkuvaikeuksien yli.



tiistai 25. helmikuuta 2014

Asunto ilman osoitetta

Kulttuurinen sopeutuminen jatkui viranomaiskentällä. Abu Dhabissa työskentelevällä tulee olla voimassaoleva residenssiviisumi. Yhdeksästä miljoonasta asukkaasta noin miljoona on emiraatteja. Kaikkien muiden tulee osoittaa terveystarkastusten pohjalta työkuntoisuutensa ja oikeutuksensa residenssiviisumiin. Maassa oleskelu edellyttää myös henkilökortin (ID-card) hankkimista sekä paikallisen ajokortin anomista, mikäli mielii residenssiviisumin voimassa ollessa auton rattiin. Näiden asiakirjojen saaminen on ajallisesti pitkä prosessi.



Emiraattivirkailjat palvelivat poikkeuksetta rauhallisesti ja ystävällisesti. Virkailijoiden yksilölliset ratkaisut toimintaprosesseissa aiheuttivat joskus epävarmuutta asioidenhoidossa. Lahjuksia ei odotettu, mutta virkailijasta riippuen ’luukuttamisten’ ja leimojen määrä vaihteli. Tämä kaikki viranomaiskanssakäyminen tuplaantui, mikäli ’expatilla’ (yleinen nimitys vierastyöntekijöille) oli perheenjäseniä matkassa. Sponsorin roolissa vastaavat asiakirjat piti hoitaa kuntoon kaikille perheenjäsenille. Omalla kohdallani tämä tarkoitti aviopuolisoni ”sponssausta”.


Äkkiseltään tuntuisi järkevältä organisoida selkeät ohjeistukset ja toimintamallit seuraavina vuosina koulutusvientitehtäviin saapuville. On kuitenkin otettava huomioon, että maa, joka ottaa vastaan koulutusvientiä, on monella tapaa kehittyvä maa myös organisatorisesti. Ei ole olemassa vuosikymmenien hioituneita käytänteitä, vaan hallinnolliset prosessit muuttuvat kehityksen myötä. Koulutusviennin on kunnioitettava isäntämaan keskeneräisyyttä tälläkin saralla.


Ensimmäiset pari viikkoa Abu Dhabissa kului orientaatiokoulutussessioiden ja terveystarkastusten parissa. Arki jatkui muutaman viikon hotelleissa asuen siirryttyämme Al Ainiin. Kaupunki sijaitsee aavikoiden ympäröimänä noin 150 km Abu Dhabin pääkaupungista Omanin rajakaupunkina. Al Ain on noin 400 000 asukkaan, hyvin perinteinen arabikaupunki. Se on rakennettu seitsemän keitaan muodostelmaan, noin 40 km2 kokoiselle alueelle laajentuen koko ajan ympäröivälle aavikolle. Kaupunki muodostuu muutaman neliökilometrin laajuisista kortteleista, jotka edelleen jakautuvat sokkeloisiin asuinalueihin. Korttelien välissä kulkevat kolmikaistaiset isoilla maastoautoilla kansoitetut kadut yhdistyen toisiinsa liikenneympyröin. Kaduilla on nimet, joita ei käytetä. Kortteleissa kaikki kadut on numeroitu, mutta niitä ei tunnisteta, eikä muisteta. Osoitteeksi ilmoitetaan nämä kilometrien laajuiset asuinalueet. Itse asuin kolme vuotta Al Mutaredh nimisellä alueella lähellä Sheikh Zayed roundabout-liikenneympyrää. Tällä osoitteella tilasin kotiini kaikki huonekalut ja kodinkoneet.

Ensimmäiset pari viikkoa Abu Dhabissa kului orientaatiokoulutussessioiden ja terveystarkastusten parissa. Arki jatkui muutaman viikon hotelleissa asuen siirryttyämme Al Ainiin. Kaupunki sijaitsee aavikoiden ympäröimänä noin 150 km Abu Dhabin pääkaupungista Omanin rajakaupunkina. Al Ain on noin 400 000 asukkaan, hyvin perinteinen arabikaupunki. Se on rakennettu seitsemän keitaan muodostelmaan, noin 40 km2 kokoiselle alueelle laajentuen koko ajan ympäröivälle aavikolle. Kaupunki muodostuu muutaman neliökilometrin laajuisista kortteleista, jotka edelleen jakautuvat sokkeloisiin asuinalueihin. Korttelien välissä kulkevat kolmikaistaiset isoilla maastoautoilla kansoitetut kadut yhdistyen toisiinsa liikenneympyröin. Kaduilla on nimet, joita ei käytetä. Kortteleissa kaikki kadut on numeroitu, mutta niitä ei tunnisteta, eikä muisteta. Osoitteeksi ilmoitetaan nämä kilometrien laajuiset asuinalueet. Itse asuin kolme vuotta Al Mutaredh nimisellä alueella lähellä Sheikh Zayed roundabout-liikenneympyrää. Tällä osoitteella tilasin kotiini kaikki huonekalut ja kodinkoneet.





Haavekuvana ennen muuttoa Abu Dhabiin olin luonut itselleni ”compound-lukaalin”, jossa olisi terassi, puutarha ja uima-allas. Päädyin asumaan melko vaatimattomasti tavallisten arabiperheiden keskuuteen ikkunoiden avautuessa parkkipaikalle. Parina ensimmäisenä vuonna luksuksena voidaan pitää katolla istumista auringon laskiessa, mutta ikävä kyllä tämäkin huvi kiellettiin turvallisuussyistä. Koulutusvientitehtäviin lähtevien on tiedostettava, että tässäkin asiassa edetään maassa maan tavalla. Toki taloudellisilla päätöksillä asuntoratkaisuihin voi aina vaikuttaa, mutta on syytä varautua hyväksymään erilaiset olosuhteet, joissa joskus liikutaan mukavuusalueen rajamailla.


Ensimmäinen kuukausi sujui taksilla ajellen kodin, koulun ja leimojen metsästysreissujen välillä. Seuraava jatkui vuokra-autolla eksyen samoilla töin. Pitkien työpäivien päätteeksi koti oli kalustettava sohvasta pikkulusikoihin. Kokemuksen rintaäänellä voin kertoa, miten teet ostopäätökset hellan, jääkaapin, pesukoneen, mikroaaltouunin, kahvinkeittimen ostamisesta alle tunnissa. Marraskuun alkuun mennessä olin saanut kodin rakennettua.




sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sukellus Ramadan-kuukauteen

Saavuin Abu Dhabiin ramadan-kuukauden aikana, mikä merkitsi koulutusviennin toista oppituntia: kulttuurisensitiivisyys. Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin käsikirja oli syventänyt arkitietämystäni islam uskonnon lähtökohdista ja peruspilareista. Aluksi pyrin kuitenkin ymmärtämään islamin merkitystä suomalaisen uskonkäsityksen perusteella, mikä ei ole mahdollista. On eri asia todeta uskonnon sisällöllisiä premissejä ja ymmärtää niiden harjoittamisen muotoja.

 
 
 Tulin Abu Dhabiin tietoisena paaston merkityksestä ramadan-kuukauden aikana. Silmäni avautuivat kuitenkin uudella tavalla ymmärtämään uskonnon merkitystä nähdessäni paaston tarkoittavan totaalista ruoasta ja juomasta kieltäytymistä auringon noususta sen laskuun. Ei-muslimeilta ei edellytetä paastoon ryhtymistä, mutta uskonnon kunnioittamiseen kuuluu, ettei kukaan kulkenut edes vesipullo esillä korkeista päivälämpötiloista huolimatta. Lounasravintoloiden peitetyt ikkunat kyseenalaistivat omankin lounasruokahalun.





Islamin mukaan naisen tulee peittää kauneutensa. Emiraateissa tämä tulkitaan kulttuurisesti siten, että naisen tulee peittää väljillä vaatteilla vartalonsa ja huivilla hiuksensa. Ramadanin aikana ulkoisella habituksella on tavallista vahvempi merkitys, mikä käynnisti kulttuurisensitiivisen arvioinnin oman pukeutumisen suhteen. Hiusten peittäminen viittaa yleisesti islamin uskon harjoittamiseen. Tämän vuoksi askarruttaviksi asioiksi päivittäisessä julkisuudessa esiintymisessä tuli muusta vaatetuksesta päättäminen. Aiemman elämämme autuus oli ollut kohdata lämpö hihattomilla paidoilla ja olkanauhaisilla mekoilla. Pitkähihaista päälle 35 asteen arkeen oli uusi, ennenkokematon tuttavuus. Ramadan-kuukauden aikana korostetaan asiallisen pukeutumisen merkitystä, mutta todellisuudessa se oli asia, joka puhutti niin itseä kuin muitakin työyhteisön jäseniä koko koulutusvientitehtävien ajan.








keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Iiittalasta Arabiaan

Tehtyäni päätöksen uuden rehtorin tehtävän vastaanotosta Arabiemiraateissa tunteiden kirjo oli moninainen. Mielen valtasi uskomaton innostus, pelko, epävarmuus, riemu, jännistys ja ylpeys vuoronperään. Tunteiden suuntaan vaikutti eniten odottaminen. Rekrytointi toteutui jo sopimusneuvottelujen aikana, mutta luonnollisesti työntekijäkohtainen vahvistus kesti viikkoja. Viimeinen kuukausi ennen lähtöä oli elämäni pisin kuukausi – lamauttavan pitkä. Usko koko hankkeeseen horjui moneen otteeseen ennen kuin lentoliput saapuivat sähköpostiini. Epätietoisuus tulevasta, päivien ja viikkojen odotuksen piina olivat koulutusviennin ensimmäinen oppitunti.

Epävarmuuden sietämätön keveys

Arkielämämme sujuu Suomessa normaalisti ilman viranomaiskontakteja. Ottaessa vastaan työtehtävän ulkomailla, on kyettävä todistamaan koulutuksellinen ja ammatillinen pätevyys viranomaiskielellä. Mikäli olet muuttamassa perheenjäsenten kanssa, tämä tarkoittaa myös perhesuhteiden virallista vahvistamista. Tätä varten ovat kielenkääntäjät, notariaatit ja suurlähetystöt olemassa. He vahvistavat olemassa olosi ja oikeutesi edustaa itseäsi niin ammatinhaltijana kuin aviopuolisona. Arabiemiraattien osalta tämä tarkoitti kaikkien merkittävien asiakirjojen lähettämistä virallisesti käännettyinä, notaarin hyväksyminä Tukholmassa sijaitsevaan Abu Dhabin suurlähetystöön. Pienenä, mielenkiintoisena detaljina asiakirjat piti tulla toimitetuksi takaisin lähettäjille postimerkeillä varustetuilla kirjekuorilla, mikä oli äkkiseltään vaikea organisoida, koska meillä ei Suomessa myydä Ruotsin postimerkkejä. Mutta asioilla on tapana järjestyä!

Jäähyväiset tehokkuuskulttuurille

Olemme tottuneet länsimaiseen tehokkuuteen ja organisointikulttuuriin. Koulutusvienti kuitenkin toteutetaan kohdemaan ehdoilla, joita et lähtiessäsi tunne. Tämä haastaa koulutusvientiin lähtijät ja muut sen toimijat valmistautumaan ennenkokemattomalla tavalla uuteen tehtävään. Meidän on suhteellisen helppo hakea tietoa kohdemaasta riippuen luonnollisesti maan eksoottisuusasteesta. Omalla kohdallani tämä tarkoitti perustietojen löytymistä Abu Dhabi emiriikunnan pääkaupungista. Asuinkaupunkini Al Ain on perinteinen, traditionaalinen arabikaupunki, josta ei ole vielä painettu edes yhtään postikorttia. Kaupunkikuvan itselle maalaaminen ei näin ollen toteutunut ennen kaupunkiin muuttoa.

Kontekstivankeus

Fyysistä kuvausta merkityksellisempää on tavoittaa kulttuuriset odotukset. Mitä sinut vastaanottava yhteisö odottaa sinulta? Miten osaat huomioida perinteestä ja uskonnosta nousevat käytänteet? Miten yhteensovittaa omat ja vieraat arvot? Tiedollisen valmistautumisen rinnalla on syytä tarkistaa omat asenteelliset valmiudet. Koulutusviennin organisoinnissa näihin kysymyksiin on syytä paneutua voimakkaasti rekrytoinnista lähtien.
Omalta osaltani sain osallistua sekä Suomessa että Abu Dhabissa orientaatiokoulutukseen.


Orientaatiokoulutusten riittävyydestä jokainen luo omat näkemyksensä riippuen aiemmista ulkomailla toteutuneista työkokemuksista ja kulttuurisesta paikallistuntemuksesta. Perehdyttämisen tekee haasteelliseksi se, että uudessa koulutusvientikohdemaassa ei ole valmista perehdytysmallia tai yhteistä näkemystä perehdyttämisen tavoitteista. Vaikka olemmekin valmistautuneet kohtamaan vieraan kulttuurin, olemme merkillisellä tavalla oman kontekstimme vanki. Mielikuvituksemme on rajallinen valmistautumaan uuden kohtaamiseen. Hyväksymme eroavuudet, mutta yritämme sijoittaa ne tuttuun kontekstiin, meidän tapaamme käsitellä asioita. Kulttuuristen erojen havainnoinnista ja tiedostamisesta on pitkä matka yhteiseksi tiedoksi, jota voidaan käyttää jatkossa uusien työntekijöiden perehdyttämiseen.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Villi ajatus



Elämäni ei ole kulkenut suunnitelmieni mukaan. En tiedä, olenko poikkeus. Minä en koskaan lapsena haaveillut olevani rehtori. Yhtenä päivänä se tuntui mielekkäältä ja innostavalta. Sitä se on edelleen. Näin ollen on ymmärrettävää, etten koskaan osannut aavistaa, että johtaisin kaksikielistä valtion emiraattikoulua aavikoiden keskellä seitsemälle keitaalle rakennetussa Al Ainissa.


Vuonna 2010 EduCluster Finland Ltd ja Abu Dhabi Education Council (ADEC) solmivat yhteistyösopimuksen suomalaisen koulutusosaamisen viennistä Abu Dhabiin.  Educational Partnership Programme 2010-2015 –ohjelmaa toteutetaan Abu Dhabin ja Al Ainin kaupungeissa ja sen tavoitteena viedä suomalaista koulutusosaamista koulutason toimintoihin. Kumppanuusohjelma käynnistettiin Abu Dhabissa vahvistamaan maan kilpailukykyä uudistamalla koulutus- ja palvelurakenteitaan. (https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2010/06/tiedote-2010-06-17-15-41-15-582069).

 
Sopimuksen lähtösytykkeet sytytti silloinen suurlähettiläämme Matti Lassila. Hänen ansiostaan Abu Dhabi luotti meihin. Ohjelman mukaisesti Abu Dhabin ja Al Ainin kaupunkeihin perustettiin kaksi suomalais-emiraattifuusiokoulua, joista toisessa toimin hankkeen alkuvaiheesta lähtien kolme lukuvuotta rehtorina.



Opetusministeri Krista Kiuru haluaa tutkia suomalaisen koulutuksen ja koulutusosaamisen mahdollisuuksia rakentaa uudenlaista vientisektoria ja synnyttää uutta liiketoimintaa. Se vaatii Kiurun mukaan kuitenkin uudenlaista ajattelua ja tukimuotoja. Koulutusvienti ei ole hänen näkemyksensä mukaan kasvanut oletusten mukaisesti, joten on syytä tarkastella, mitä esteitä koulutusviennin kasvulle on ja millaisilla keinoilla koulutusvientiä voitaisiin nykyistä paremmin edistää. http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/koulutusvienti/index.html

 

Tämän artikkelin tarkoitus on kuvata Arabiemiraateissa toteutunutta koulutusvientiä ruohonjuuritasolla. Tavoitteeni on edistää suomalaista koulutusvientiä näiden kokemusten pohjalta.